Oma neuleblogi!

Tästähän ei ole haaveiltu kuin vuoden päivät. Liityn siis intoa puhkuen neule- ja käsityöbloggaajien iloisenkirjavaan joukkoon. Olen itse neulonut enemmän tai vähemmän maanisesti 11-vuotiaasta asti. Ensimmäinen oikea neuleeni oli itsesuunniteltu villapaita viidennellä luokalla. Neuloin paidan harmaasta ja violetista mohairista, ja sen kaikki kappaleet olivat täysin suoria. Yläasteella ja lukiolla innostuin 80-luvun tyyliin erilaisista efektilangoista ja neuloin kymmenittäin kammottavia itsesuuunniteltuja neulepaitoja ja -toppeja. Ensimmäisinä opiskelijavuosina neulomisinto hiipui, kunnes rakas harrastus heräsi uudestaan, kun suunnittelin kaverin lapselle punaisen puuvillatakin ankkoineen. Mieliinpainuvin neuleeni on ollut oma hääpuku.

Tällä hetkellä puikoilla on
- vihreä raglanhihainen paita, malli oma (ja osin hakusessa), lankana nyt jo lopetettu Debbie Bliss wool & cotton, ihana oliivinvihreä sävy
- virkattu peitto puuvillapyörylöistä (kuusikulmioista), ohje kirjasta Erika Knight: Koukussa virkkaukseen, lankana Garnstudion Paris (opettelin virkkaamaan syksyllä, hurraa)
- 2-vuotiaalle pojalle slipoveri käsinvärjätyistä langoista, langat ostettu Vanhan myyjäisistä viime jouluna, malli oma (ja suurelta osin hakusessa)

Juuri valmistuneita ovat oma baskeri ja kaulahuivi, lankana Rowanin ruskea wool & cotton. Laitan kuvia lähiaikoina, pääasia, että sain nyt suuni avatuksi.

Neuleblogin nimestä vielä sen verran, että se ehkä kuvaa enemmän miestäni kuin minua. Mieheni on lintuharrastaja ja kotoisin Satakunnasta: meillä on ikuinen kiista siitä, onko neulominen neulomista vai kutomista. No neulomista tietenkin, tiedämme me (ei-satakuntalaiset) neulojat. Hah. Mieheni mielestä neulalla neulotaan ja puikoilla kudotaan. Mutta mitä sitten kangaspuilla tehdään, kysyn minä. Kudotaan tietysti, tiedämme me (ei-satakuntalaiset) neulojat. Joten ehkä blogini nimi pitäisi olla neulojalintu... sitä ei kyllä lintukirjoista taida löytyä.